18. elo, 2016

Omenoita ja oivalluksia

Tämä viikko on saapasteltu Imatralla, työväen asuntomuseolla. Joka vuosi kaikki imatran viidesluokkalaiset pääsevät tutustumaan museoon. Historian opiskelu aloitetaan oman kotiseudun historiasta.

On mahtavaa nähdä kuinka lapset innostuvat vanhasta, ovat kiinnostuneita ja kyselevät.
"Ai siis missä ne lapset nukku?", "Miksei tääl oo sisäl vessoja?", "Vitsi nuo asunnot on ollu pieniä!",

"Kuka tän on tehny?", "Tehtiiks ennevanhaa siis kaikki leivät ite?", "Millo nää sai sähköt?"

Museoon tutustuminen alkaa pienellä teatterillisella vastaanotolla, jatkuu oppaiden opastamana, ja loppuu tuohisormuksen tekoon ja draamaharjoituksiin.

Vanhat ammatit, pihaleikit ja tarinat heräävät eloon ja museon piha on täynnä väriä ja liikettä, naurunkiljahduksia ja riemua. Itselleni tulee hyvä mieli nähdä lasten ilo, ja joka kerta vaikutun heidän kyvystään heittäytyä draaman vietäviksi.

Pihan omppupuut tarjoavat satoaan myös ahkerille koululaisille, ja itsekin nappaan pihapuusta ompun.

Huokaan syvään ja tunnen kiitollisuutta - lapset näyttivät taas kuinka arjesta iloitaan. ;)

Haukkaan itsekin omppua ja mielessäni näen vielä pojan joka esittää miimisesti savenvalajaa - niin elävästi ja tarkasti, että näen saven ja jopa haistan sen tuoksun!

Pienenpieniä ohikiitäviä arjen hetkiä, jotka tarjoavat elämyksen.

Jos siihen vain osaa tarttua... ;)

 

-HennaSaapastelija-